Oli taivas viel nuori niin

Moikka! Tänään on vuoro puhua pienestä enkeli herrastani!

Luciano on toinen nukkeni, joka saapui 20.5.2013, malliltaan Isul Midnight Deja Vu. Edelleen hän on yksi rakkaimmista nukeistani! Nykyisin hänellä on Coolcatin PB-39 ''raidalliset'' chipit ja Lutsin DW-208 peruukki (Bubble Pink-värisenä). Keho on jotenkin edelleen stock, johon olen hankkinut erittäin värjäytyneet nais obitsu 27:n lisäkädet. 

Mainitsen tässä osassa muitakin hahmoja, mutta keskityn täysin Lucianoonja hänen kokemuksiinsa.

 

Lucianon äiti oli enkeli, joka valehteli rakastavansa demonia, mutta saikin lapsen toisen enkelin kanssa. Luciano syntyi rikkinäiseen perheeseen, josta lopulta jäi jäljelle vain puolikas. Äiti ei ollut valmis ottamaan vastuuta teoistaan, vaan hylkäsi oman lapsensa miehelle, joka ei jakanut vertaan Lucianon kanssa, mutta kasvatti huoran lapsen kuin omansa, rakkaudella ja kärsivällisyydellä.

Luciano kasvoi enkelinä demonien tavoille, ja kun hänen olemaolonsa tuli julkiseksi, sekä enkelit että demonit halusivat hänet itselleen aseeksi. Luciano ja hänen isänsä pakenivat vuosikymmeniä, kunnes jäivät kiinni demoneille. Isä mestattiin ja Luciano joutui häkkiin.

Vuodet kuluivat ja hänen jokaista liikettään vartiotiin. Kerran vartiovuoroon tuli nuori demonityttö. Lucianon yllätykseksi heistä tuli ystäviä, ja tytön kävi kovasti sääli enkelipoikaa. Lopulta tytön omatunto petti, ja hän vapautti Lucianon samalla vieden tämän muistot entisestä elämästään ja loi niiden tilalle valemuistoja, hänen olleen aina oikea demoni. Näin Luciano ei pystyisi paljastamaan mitään, vaikka jäisi uudelleen kiinni.

Turvallisuuden takaamiseksi demonityttö ja hänen mentorinsa lähettivät Lucianon ihmisten maailmaan jatkamaan eloa. Se oli yksinäistä, mutta melko rauhallista aikaa hänelle.

Sattumalta Luciano törmäsi tyttöön vuosia myöhemmin, ja tämä paljasti olevansa Youka.  Mentori Alteon oli kuulemma kuollut fyysisesti mutta he aikoivat etsiä tavan palauttaa Alteon keholliseksi. Yhdessä he onnistuivat, mutta samassa rysäyksessä Youkan luomat valemuistot katosivat.

 Luciano sai selville todellisen olemuksensa. 

Epätasaisena ja rikkinäisenä Luciano ei kuunellut mitään selityksiä, vaan hylkäsi demonit ja vannoi kostavansa heille. Lucianon vihasta syntyi ihmismäinen hahmo Chimere, joka on suojellut ja pitänyt Lucianon puolia siitä lähtien. Luciano on taas rauhoittunut eikä koe enää vihaa tai inhoa muita kohtaan.

Yhdessä Luciano ja Chimere tutuistuivat Igoriin, Ivaniin ja Olgaan. Heistä tuli pieni perhe. Hiljalleen Luciano rakastui Igoriin. Juuri, kun kaikki oli täydellistä,

 Helvetti pääsi valloilleen ja Luciano menetti rakkaansa. Myöhemmin hän sai tämän takaisin, muttei kokonaisena. 

Luciano on haaveilija, jolla pää ei ole pilvissä, vaan ehkä haudattuna maan alle. Välillä tuntuu, kuin Luciano ei edes olisi täällä, kuin vain hänen varjonsa olisi jäänyt paikalleen. Lucianoa kalvaa suuri suru, ja menettämisen pelko. 

Ennen Luciano oli huoleton ja rallattelija, mutta elämän viila on hionut hänet nykyiseen muotoonsa. Sanotaan, ettei suru katoa hänen silmistään edes hymyillessä. Kyse ei kumminkaan ole tunteettomuudesta. Liian kovasta rakkaudesta ja sen kaikkein tärkeimmän hukkaamisesta.

Kumminkin Lucianon himmeä valo on kirkastumassa.  Päivä päivältä hän on taas kokonaisempi.